Maantieteelliset uhat: Maanjäristykset & ilmasto
SEISMINEN AKTIIVISUUS JA SIIRROSLINJAT
Anatolian laatta ja tektoniikka
Turkki sijaitsee Anatolian laatalta, joka on puristuksissa Euraasian laatan sekä Afrikan ja Arabian laattojen välissä. Arabian laatta työntää Anatolian laattaa jatkuvasti länteen, mikä aiheuttaa valtavaa painetta kahden pääsiirrosjärjestelmän reunoille. Tämä tekee alueesta yhden maailman seismisesti aktiivisimmista.
Pohjois-Anatolian siirros (NAF)
NAF on noin 1500 km pitkä aktiivinen siirros, joka kulkee Mustanmeren rannikon suuntaisesti. Se on suurin uhka Istanbulille, sillä siirroslinja kulkee Marmaranmeren läpi. NAF aiheutti vuoden 1999 tuhoisan İzmitin maanjäristyksen.
Itä-Anatolian siirros (EAF)
EAF on toinen merkittävä siirros Itä-Turkissa, joka rajautuu Arabian laattaan. Helmikuun 2023 tuhoisat maanjäristykset (M 7.8 ja M 7.5) tapahtuivat juuri tällä siirroslinjalla. Lisätietoa: Näiden kahden suuren siirroksen risteyskohta tunnetaan nimellä Karlıovan kolmoisliitos, joka on äärimmäisen epävakaa alue.
ILMASTOVYÖHYKKEET JA MAANTIETEELLISET EROT
Välimeren ilmasto (Eetelä- ja Länsirannikko)
Tyypillistä ovat kuumat ja kuivat kesät sekä leudot ja sateiset talvet (esim. Antalya, Izmir). Tämä on pääasiallinen turistialue. Sateet keskittyvät pääasiassa talveen.
Mustanmeren ilmasto (Pohjoisrannikko)
Tällä alueella on lämmin ja kostea ilmasto ympäri vuoden. Se on Turkin sateisin alue (esim. Rize), mikä luo ihanteelliset olosuhteet teen viljelylle.
Mannerilmasto (Keski-Anatolia)
Suuret lämpötilavaihtelut: paahtavat kesät ja erittäin kylmät, lumiset talvet (esim. Ankara, Kayseri). Tämä alue kärsii usein kuivuudesta kesäisin ja runsaasta lumesta talvisin.
ILMASTONMUUTOKSEN AIHEUTTAMAT UHAT
Kuivuus ja vesipula
Kuivuus on kasvava uhka, joka vaikuttaa erityisesti maatalouteen Keski- ja Itä-Anatoliassa. Ilmastonmuutos aiheuttaa epäsäännöllisiä sateita ja uhkaa merkittävästi suurkaupunkien, kuten Istanbulin ja Ankaran, vesihuoltoa. Veden säästäminen on kansallinen prioriteetti.
Metsäpalot ja tulvat
Välimeren rannikolla (Antalya, Muğla) äärimmäisen kuumat kesät ovat merkittävästi lisänneet laajojen metsäpalojen riskiä. Samaan aikaan Mustanmeren rannikko kärsii usein äkillisistä tulvista ja maanvyöryistä, jotka johtuvat voimakkaista sateista.
REAALIAIKAISET MAANJÄRISTYKSET: USGS-DATA
Maanjäristysten mittaaminen: Richterin ja Mercallin asteikot
1. Richterin asteikko (Magnitudi)
Richterin asteikko (tarkemmin: Momenttimagnitudiasteikko Mw) mittaa maanjäristyksen lähteessään vapauttamaa energiaa. Se on logaritminen asteikko, jossa jokainen kokonaisluku vastaa noin 32-kertaista energiamäärää. Magnitudi kuvaa järistyksen kokoa, ei sen vaikutusta asutuilla alueilla.
- M 1.0 – M 2.9: Pienet, havaitaan vain herkimmillä mittalaitteilla.
- M 3.0 – M 3.9: Havaittavissa, mutta aiheuttaa harvoin vahinkoa.
- M 5.0 – M 5.9: Kohtalainen. Voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa huonosti rakennetuille rakennuksille.
- M 7.0 ja yli: Suuri, voi aiheuttaa laajaa ja tuhoisaa vahinkoa.
2. Mercallin asteikko (Intensiteetti)
Mercallin intensiteettiasteikko (EMS-98, aiemmin MCS) mittaa maanjäristyksen vaikutuksia tietyllä paikalla. Se perustuu ihmisten havaintoihin, rakennuksille aiheutuneisiin vaurioihin ja ympäristön muutoksiin. Asteikko ilmaistaan roomalaisilla numeroilla (I–XII).
- I – III (Heikko): Vain harvat tuntevat, yleensä korkeissa rakennuksissa.
- V – VII (Voimakas): Lähes kaikki tuntevat; kevyet esineet kaatuvat; kohtalaista vahinkoa heikoille rakennuksille.
- IX – XII (Erittäin voimakas / Katastrofaalinen): Merkittävää ja laajaa tuhoa. Täydellinen tuho.
Viimeisen 24 tunnin maanjäristykset (Lista)
- Ladataan tietoja... Ole hyvä ja odota.